Sukukatokerroin
Sukusiitosprosentti on tuttu käsite, joka kertoo, kuinka läheisiä sukulaisia pentujen vanhemmat keskenään ovat. Sukulaisuudella on suuri merkitys jälkeläisten saamaan perimään: mitä monimuotoisempi perimä yksilöllä on, sen ”elinkelpoisempi” se on. Suuri erilaisten geeniyhdistelmien määrä mahdollistaa kyvyn sairauksien vastustamiseen, pitkän eliniän, hyvän hedelmällisyyden, taipumusten ja ominaisuuksien monipuolisuuden.
Mitä läheisemmät sukulaiset vanhemmat toisilleen ovat, sitä rajoitetumman geenien yhdistelmän ne voivat pennuille antaa. Luonto itse yrittää välttää lähisukulaisten kesken lisääntymistä, jotta lajin säilyminen ”kriisiolosuhteissa” varmistetaan: populaatiosta löytyy silloin monimuotoisuutta, jonka avulla jää eloon yksilöitä sukua jatkamaan. Koiranjalostuksessa se tarkoittaa myös ominaisuuksia, joita ylipäänsä on mahdollista jalostaa.
Sukusiitosprosentti kertoo yksilön (tai pentueen) vanhempien sukulaisuuden: mitä läheisempi sukulaisuus, sen korkeampi prosentti. Esimerkiksi sisarusten välinen tai isä/tytär paritus antaa prosentiksi noin 25, puolisisarusten 12,5 ja serkusten välisen pentueen sukusiitosprosentti on 6,25.
Sukukatokerroin
Sukukatokerroin kertoo kuinka paljon sukupolvien mittaan on kadotettu monimuotoisuutta. Se lasketaan suhdelukuna : tunnettujen erinimisten esivanhempien lukumäärä jaetaan kaikkien mahdollisten esivanhempien lukumäärällä.
Esimerkiksi 6 sukupolvessa on esivanhempia yhteensä 126; jos näistä tunnettuja, eri yksilöitä 100, on sukukatokerroin 100/126 = 0,79. Mikä merkitsee, että koiralla on jäljellä 79% siitä monimuotoisuudesta, joka olisi mahdollista, jos kaikki esivanhemmat olisivat eri yksilöitä. Viimemainitussa tapauksessa sukukatokerroin olisi 100%, tai 1.
Monilla roduilla suositus on, että 6 sukupolvella laskettuna sukukatokerroin ei saisi olla alle 80%.
Sukusiitosprosentti ei kerro jo aiemmin menetetystä monimuotoisuudesta, joka voi olla kokonaisia ominaisuuksia tai joka johtaa elinvoiman ja hedelmällisyyden vähenemiseen tai lisääntyneeseen alttiuteen perinnöllisten sairauksien ja vikojen osalta. Pentueen sukusiitosprosentti voi olla 0, vaikka se olisi menettänyt suuren osan perimänsä ”rikkauksista” esivanhempiensa sukusiitoksen vuoksi.
Jalostussuunnitelmia tehtäessä olisikin hyödyllistä laskea sekä sukusiitosprosentti että sukukatokerroin.
10/2013
ELL Kristiina Kontio-Jalanka
Jalostustoimikunnan jäsen 2008-2013, Pj. 2010-2013